Osakekirjakokoelman rajaaminen

Suomessa osakekirjakeräilijöille löytyy kerättävää noin 2.000 yhtiön osakekirjoja ja kun huomioidaan kaikki osakeannit eri vuosilta ja eri litterat jne. niin kaikkiaan on noin 10.000 erilaista osakekirjaa. Kaikki ei voi kerätä kaikkia siitä yksinkertaisesta syystä, että puolet osakekirjoista on sellaisia, että niistä tunnetaan vain yksi kappale.

Jokainen keräilijä tarvitsee siis focuksen kokoelmalleen ja osakekirjoja voikin kerätä useilla eri tavoilla. Pörssissä noteerattujen yhtiöiden osakkeet ovat yksi suosituimpia tapoja tai toinen kerätty ryhmä ovat laivaosakekirjat. Mutta jokainen muokkaa kokoelman näköisekseen ja jos suvusta ei löydy merikapteeneja, niin ehkä kannattaa ajatella jotain muuta, sillä silloin löytää ehkä helpommin kohteita kun ei tarvitse kilpailla niistä laivaosakkeista muiden kanssa.

Kokoelma voi olla vaikka tietyn toimialan osakekirjoja kuten sanomalehtien, tiilitehtaiden tai sähköyhtiöiden. Kerättäessä tietyn toimialan osakekirjoja saadaan kokoelmasta huomattavasti laajempi ja monipuolisempi ottamalla mukaan ulkomaisia osakirjoja.

Toinen tapa rajata kokoelmaa on maantieteellinen rajaus eli kerätään vaikka kotikunnan tai lääni osakekirjoja. Esimerkiksi Karjalassa ennen sotia toimineiden yhtiöiden osakekirjat ovat kysyttyjä.

Mutta jos maantieteellistä focusta laajennetaan ja kerätään myös ulkomaisia yhtiötä, niin kerättävää on loputtomasti.

G. Kockin laatima katsaus ulkomaisten osakekirjojen keräilystä.

Kolmas tapa rajata kokoelmaa on tietty ajallinen rajaus. Esimerkiksi jos haluaa kerätä vain hienoimpia suomalaisia osakekirjoja, niin kelpuuttaa kokoelmaan vain 1800-luvun osakekirjoja.

Kerättävien osakekirjojen rajaaminen on tarpeen mutta jos kokoelma rajataan kovin suppeaksi, niin riskinä on turhautuminen, mikäli uusia kohteita ei tahdo löydy.