Osakekirjakeräily verrattuna numismatiikkaan ja filateliaan

Postimerkkien keräilijä on filatelisti, rahojen keräilijä on numismaatikko ja vastaavasti osakekirjojen keräilijä on skripofiili.

Osakekirjojen keräilyllä ja postimerkkien sekä rahojen keräilyllä on yhteistä vain kohteiden laittaminen keräilymappiin. Merkittävä ero on kerättävien osakekirjojen niukkuus. Esimerkiksi Suomessa liikkeelle laskettuja seteleitä oli aina satojatuhansia kappaleita ja ne levisivät koko kansan pariin kun taas osakekirjat edustivat suurempia arvoja ja niitä oli vain hyvin harvalla. Toki oli osakeyhtiöitä joilla oli miljoonia osakkeita mutta ne olivat useimmiten suuri arvoisina osakekirjoina pääomistajilla kassakaapeissa. Tämän vuoksi suurin osa keräilyosakekirjoista mitä löytyy, on yhtiöiden joilla on ollut laajalle levinnyt omistuspohja ja todennäköisyys suurempi, että joku olisi unohtunut piirongin laatikkoon.

Myös filatelisteilla on huomattavasti enemmän kerättävää kuin osakekirjakeräilijöillä. Kun kirje, kortti tms. on frankeerattu ja lähetetty vastaanottajalle, niin se jää hänelle eikä kukaan tule sitä keräämään takaisin. Tällöin on vain ollut vastaanottajasta kiinni onko hän arkistoinut kauniin tai harvinaisen kirjelähetyksen. Osakekirjakeräilyssä vastaava tilanne on niiden yhtiöiden osalta, jotka menivät konkurssiin ja kaikki niiden osakekirjat jäivät arvottomina osakkaille. Tämä näkyykin heti tehokkaasti hinnoittelevilla markkinoilla eli konkurssiin menneiden yhtiöiden osakekirjat ovat yleisempiä ja siten myös halvempia.

Seteleille ja kolikoille on perinteisesti määritelty kuntoluokat ja Suomen Numismaatikkoliiton jäsenyhdistysten järjestämissä huutokaupoissa käytettään suomalaista (SNL) luokittelua.